Luonnollista lääkintää

Lueskelin eräältä suomalaisen lääkärinkoulutuksen saaneelta ammattilaiselta taannoin lahjaksi saamaani kirjaa, Benedictus Olain kirjoittamaa Een Nyttig Läkare Bookia, jota voidaan pitää  Ruotsi-Suomen ensimmäisenä lääkärikirjana. Kirjan on suomentanut lääkintöneuvos Sakari Härö, ja se on Suomen Lääkäriliiton julkaisema.

Ja aivan kuten kirjan alkusivuilla mainitaan,

kirjasta ei löydy eväitä nykylääkärin kliiniseen työhön. Oppia voi kuitenkin jokainen lääkärisukupolvi ottaa siitä sairastuneen hoivaamisen lämmöstä, jota Benedictus Olai on onnistunut kirjoittamaan kirjansa rivien väleihin.

Tämä nykyään valitettavan usein pääsee unohtumaan.

Koivun mahlan juoksutus
Koivun mahlan juoksutusta. Kyseinen toimenpide ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin, vaan sille pitää olla maanomistajan lupa.

Kirjassa oli mielenkiintoista mm. se, että monet siinä mainituista luonnossa edelleenkin villinä kasvavista yrteistä mainitaan myös vanhoissa kiinalaisissa teksteissä ja monien muidenkin kansojen vanhoissa lääkintäopeissa. Osa niistä löytyy arkisista ruokapöydistä. Moni syökin ruokansa miettimättä mitä suuhunsa pistää, ja nykyäänkin monilla yleisesti käytetyillä yrteillä ja mausteilla on myös lääkinnällinen vaikutus.

Kaikkia kirjassa mainittuja rohdoksia en uskaltaisi kuitenkaan suositella asiakkailleni.  Jotkut mainitut ainekset ovat hankalasti saatavissa, ja aivan heti ei minulle tule mieleen mistä saisin esimerkiksi ahman talia tai monia muita kirjassa mainittuja rohdoksia. Mutta minä tiedän mistä saan monia muita hyviä yrttejä. Minä menen metsään. Suosittelen muillekin. Metsä tekee hyvää! (se on tutkittu lääketieteellisesti ainakin Japanissa, jossa lääkärit määräävät potilaansa metsään patikoimaan)

Suomalainenkin luonto tarjoaa valtavan määrän parantavia yrttejä, jotka ovat kenen tahansa poimittavissa. Jokamiehen oikeus mahdollistaa useimpien kasvien keräilyn, ja maanomistajatkaan tuskin pistävät pahakseen, jos luvan kysyy sellaisiin aineksiin, jotka eivät vahingoita arvokasta puustoa tai muuten tee haitallisia muutoksia maanomistajan tiluksiin. En tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun nykyinen hallitus on yhtiöittämässä kansallisomaisuuttamme, mutta pelkään pahoin, että vanha pohjoismainen jokamiehenoikeuskin on tulevaisuudessa pelkkä vanha muisto. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Myös lääketeollisuus on hyödyntänyt luonnosta saatavia ainesosia. Esimerkiksi kirjassakin mainittua pajun kuorta ja sen sisältäviä salisylaatteja onkin käytetty rohtona kuumeeseen ja reumaattiseen särkyyn kautta aikojen. Vanhimmat todisteet pajurohdosten käytöstä ovat tuhansien vuosien takaa (1500 eaa.), Egyptistä löydetyissä Ebersin papyruksessa. Samanlaisia mainintoja on myös muinaisilta sumereilta ja assyrialaisilta. Pajun, erityisesti valkosalavan (Salix alba), käyttö rohdoksena on ollut tunnettua myös kiinalaisten, intialaisten ja kreikkalaisten kulttuurien keskuudessa. Euroopassa Hippokrateeta pidetään pitkälti modernin lääketieteen isänä, ja hänen osuuttaan pajun kuoren voittokulkuun nykymaailman kenties käytetyimmäksi lääkkeksi, asetyylisalisyylihapoksi, pidetäänkin siksi merkittävänä. Hippokrateen kuvaukset pajun kuoresta saatavasta valkoisesta jauheesta kivunlievittäjänä ovat säilyneet tähän päivään. 1800-luvun lopussa Bayerilla työskennelleet Felix Hoffmann ja Arthur Eichengrün osallistuivat molemmat merkittävällä panoksella asetyylisalisyylihapon teollisen synteesimenetelmän kehittämiseen, joka valmistui vuonna 1897. 1899 Bayer sai tuotteelle patentin kauppanimellä Aspirin ja tuote saatiin markkinoille. Jonnet eivät ehkä muista aikaa, jolloin Aspirin oli lähes särkylääkkeen synonyymi. Nykyään se lienee Burana. Se tunnetaan ja sitä myydään mitä eniten mainostetaan ja mitä lääkärit potilaille kirjoittavat. Varsinkin lääkkeissä.

Meillä kaikilla on mahdollisuus ainakin vielä nykyään perehtyä luonnosta saataviin parantaviin yrtteihin ja keräillä niitä omiin tarpeisiin. Niiden myyminen onkin sitten eri asia. Monet luonnosta saatavat lääkeaineet ovat tehokkaita, ja siksi monet onkin määritelty lääkeaineiksij joita Suomessa myydään vain apteekissa. Tälle on turvallisuusperusteet, ja lienee selvää, että lääketehtaatkaan eivät pidä siitä, että ilmaiseksi saatavat aineet ovat joskus tehokkaampia, kuin teollisesti valmistetut synteettiset lääkkeet. Niitä kun ei voi patentoida. Ei ainakaan vielä, mutta GMO saattaa ehkä joskus muuttaa asiaa. Valitettavasti.

Monien luonnonlääkkeiden tarkkaa vaikutusta ei tarkasti tunneta, ja niiden tutkiminen ei luonnollisesti kiinnosta lääketehtaita, jotka rahoittavat useimmat tutkimukset. Siksi kannattaakin ottaa selvää mitä suuhunsa pistää, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Luontaistuotteilla saattaa olla lääkkeiden kanssa yllättäviä vaikutuksia. Kannattaa muutenkin perehtyä päivittäisessä käytössä oleviin mausteisiin ja niiden yhteisvaikutukseen lääkkeiden kanssa.

Tässä muistilista joka kannattaa opetella ulkoa ja jota kannattaa noudattaa:

  • Kerää vain kasveja tai kasvinosia, jotka ehdottomasti tunnet
  • Käytä vain kasveja, joiden vaikutuksen tunnet.
  • Älä sekoita keräilemiäsi kasveja keskenään vahingossa
  • Kysy maanomistajalta lupa. Kaikki keräily ei ole jokamiehenoikeuden piirissä.
  • Älä kerää läheltä maantietä tai teollisuuslaitoksia
  • Älä kerää lannoitetuilta tai torjunta-aineilla tai muuten saastuneilta alueilta
  • Keskustele ennen käyttöä lääkärisi kanssa (olettaen, että lääkärisi on perehtynyt asiaan)!

Kesä tulee ja luonto heräilee vähitellen. Itse lähden kohta juoksuttamaan koivunmahlaa omiin tarpeisiini.

Kari Tuurna

Olen yksi Ihmishuoltamon hoitajista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.

Latest posts by Kari Tuurna (see all)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: