Minun tieni akupunktion pariin

Ensimmäinen henkilökohtainen kosketukseni akupunktioon tapahtui noin 7 vuotta sitten. Olin kärsinyt kummallisista polvivaivoista jo vuosia, ja käynyt useasti lääkärissä vaivojeni takia. Polveni turposivat, niitä särki ja urheileminen oli vaikeaa tai jopa mahdotonta. Lääkärissä yleisin saamani hoito oli ibuprofeiinia kuuriluonteisesti, turvonneen polven kivulias punkteeraus ja kortisonipiikki. Myöhemmin myös vatsaa suojaava lääkitys, kun tulehduskipulääke alkoi aiheuttamaan vatsavaivoja.

Aikani kinuttuani, useiden lääkekuurien, punkteerausten, kortisonipiikkien ja labrakokeiden jälkeen sain ajan erikoislääkärille, joka vartin taivuttelun, koputtelun ja kyselyn jälkeen totesi, että hän ei tiedä, mikä minua vaivaa, ja että tämä polvi pitää tähystää. Toiseen polveen tehtiin tähystysleikkaus, ja paranemisen jälkeen vaivat jatkuivat edelleen. Vaivat vaihtelivat molemmissa polvissa. Labrakokeistakaan ei löytynyt edelleenkään mitään poikkeavaa eikä yksikään lääkäri osannut sanoa syytä vaivaani.

Eräänä perjantaina olin kärsinyt yli kuukauden polven turvotuksesta ja popsinut lääkärin määräämiä lääkkeitä niin että vatsaan alkoi jo sattua. Mieli oli maassa, kun liikkuminen oli hankalaa ja särky oli jatkunut jo viikkoja. Naapurini ehdotti, että mene käymään Nisosen Merjalla hoidossa. Merja on hyvä akupunktiohoitaja ja se voi ehkä auttaa. Melkein masentuneena ja lähes epätoivoisena olin valmis kokeilemaan melkein mitä vain.

Sain Merjalle ajan, ja menin tapaamaan häntä. Merja kyseli vaivastani, elämäntavoistani, ravinnostani ja monesta muustakin asiasta. Hän pyysi näyttämään kieltä ja kuunteli pulssin molemmista ranteista. Sitten hän pisti neuloja eri puolille kroppaani. Neulat eivät sattuneen juuri lainkaan, ja rentouduin hoitopöydällä niin, että taisin jopa hieman torkahtaa. Hoidon jälkeen Merja sanoi, että tule ensi keskiviikkona uudestaan.

Olin hoitoon pettynyt. Ei mitään apua. Polvea särki edelleen. Sinne menivät nekin rahat hukkaan. Höpötti vielä jotain munuaisistakin, vaikka polvihan tässä on kipeä. Ihme tyyppi! Seuraavana päivänä polvi tuntui kuitenkin jo huomattavasti paremmalta. Paraneminen jatkui edelleen, ja maanantaina soitin Merjalle, että ei minun tarvisekaan tulla keskiviikkona, koska polvi on täysin kunnossa. Kävin kuitenkin vielä keskiviikkona hoidossa, ja yritin kysellä mitä ihmettä minulle tehtiin, ja mitä kropassani tapahtui. Jotain Merja selitti, mutta en ymmärtänyt mitä. Jostain sisäelimistä se puhui. Kyselin Merjalta, että mistä tuollaisia taikatemppuja oppii, ja Merja kertoi opettavansa niitä. Silloin mielenkiintoni heräsi ensimmäisen kerran. Minäkin haluan oppia jotain tuollaista!

Polven itsehoitoa akupunktioneuloilla.
Polven itsehoitoa akupunktioneuloilla.

Siitä se innostus sitten vähitellen alkoi. Jalkani on pysynyt kunnossa, ja jos vaivaa on tullut on se hoidettu akupunktiolla kuntoon. Muutaman vuoden kuluttua tästä ensikokemuksestani akupunktioon olin itse Merjan koulussa oppilaana, ja olen oppinut Merjalta, Satulta ja Marilta paljon hienoja asioita. Olen saanut itse apua moniin vaivoihin, ja olen myös onnistunut auttamaan monia potilaitani vaivoissa, joihin perinteiset lääkärit ovat syöttäneet lääkeitä, joista ei ole ollut apua tai eivät ole osanneet tehdä vaivoille mitään. Tällaiset tapaukset ovat antaneet minulle niin hienoja onnistumisen tunteita, että en ole kokenut sellaisia missään aikaisemmissa töissäni.

Silti luotan monessa tapauksessa itsekin edelleen länsimaiseen lääketieteeseen, ja olen sitä mieltä, että sekä länsimaisessa että kiinalaisessa lääketieteessä on hyvät puolensa. Parhaimpiin tuloksiin mielestäni päästään, kun näitä käytetään yhdessä. Olen tämän tieni alkutaipaleella, ja tiedän, että oppiminen jatkuu niin kauan kuin itse haluan. Todennäköisesti lopun elämääni. Nyt myös tiedän, että nämä eivät ole taikatemppuja, vaan perustuvat tuhansia vuosia vanhoihin oppeihin, joita kehitetään edelleen ja nykyään hyödynnetään maailmanlaajuisesti.
Itseni lisäksi nykyään monet edistyneet ja ennakkoluulottomat perinteisen lääkärikoulutuksenkin saaneet suomalaisetkin lääkärit tunnustavat jo kiinalaisten opit toimiviksi. Muualla tunnustus on vielä yleisempää. Esimerkiksi Youyuo Tu perinteisen kiinalaisen lääketieteen akatemiasta Pekingistä sai Nobelin lääketieteen palkinnon 2015.

Kokeile itse jos et usko. Saatat yllättyä.

Luonnollista lääkintää

Lueskelin eräältä suomalaisen lääkärinkoulutuksen saaneelta ammattilaiselta taannoin lahjaksi saamaani kirjaa, Benedictus Olain kirjoittamaa Een Nyttig Läkare Bookia, jota voidaan pitää  Ruotsi-Suomen ensimmäisenä lääkärikirjana. Kirjan on suomentanut lääkintöneuvos Sakari Härö, ja se on Suomen Lääkäriliiton julkaisema.

Ja aivan kuten kirjan alkusivuilla mainitaan,

kirjasta ei löydy eväitä nykylääkärin kliiniseen työhön. Oppia voi kuitenkin jokainen lääkärisukupolvi ottaa siitä sairastuneen hoivaamisen lämmöstä, jota Benedictus Olai on onnistunut kirjoittamaan kirjansa rivien väleihin.

Tämä nykyään valitettavan usein pääsee unohtumaan.

Koivun mahlan juoksutus
Koivun mahlan juoksutusta. Kyseinen toimenpide ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin, vaan sille pitää olla maanomistajan lupa.

Kirjassa oli mielenkiintoista mm. se, että monet siinä mainituista luonnossa edelleenkin villinä kasvavista yrteistä mainitaan myös vanhoissa kiinalaisissa teksteissä ja monien muidenkin kansojen vanhoissa lääkintäopeissa. Osa niistä löytyy arkisista ruokapöydistä. Moni syökin ruokansa miettimättä mitä suuhunsa pistää, ja nykyäänkin monilla yleisesti käytetyillä yrteillä ja mausteilla on myös lääkinnällinen vaikutus.

Kaikkia kirjassa mainittuja rohdoksia en uskaltaisi kuitenkaan suositella asiakkailleni.  Jotkut mainitut ainekset ovat hankalasti saatavissa, ja aivan heti ei minulle tule mieleen mistä saisin esimerkiksi ahman talia tai monia muita kirjassa mainittuja rohdoksia. Mutta minä tiedän mistä saan monia muita hyviä yrttejä. Minä menen metsään. Suosittelen muillekin. Metsä tekee hyvää! (se on tutkittu lääketieteellisesti ainakin Japanissa, jossa lääkärit määräävät potilaansa metsään patikoimaan)

Suomalainenkin luonto tarjoaa valtavan määrän parantavia yrttejä, jotka ovat kenen tahansa poimittavissa. Jokamiehen oikeus mahdollistaa useimpien kasvien keräilyn, ja maanomistajatkaan tuskin pistävät pahakseen, jos luvan kysyy sellaisiin aineksiin, jotka eivät vahingoita arvokasta puustoa tai muuten tee haitallisia muutoksia maanomistajan tiluksiin. En tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun nykyinen hallitus on yhtiöittämässä kansallisomaisuuttamme, mutta pelkään pahoin, että vanha pohjoismainen jokamiehenoikeuskin on tulevaisuudessa pelkkä vanha muisto. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Myös lääketeollisuus on hyödyntänyt luonnosta saatavia ainesosia. Esimerkiksi kirjassakin mainittua pajun kuorta ja sen sisältäviä salisylaatteja onkin käytetty rohtona kuumeeseen ja reumaattiseen särkyyn kautta aikojen. Vanhimmat todisteet pajurohdosten käytöstä ovat tuhansien vuosien takaa (1500 eaa.), Egyptistä löydetyissä Ebersin papyruksessa. Samanlaisia mainintoja on myös muinaisilta sumereilta ja assyrialaisilta. Pajun, erityisesti valkosalavan (Salix alba), käyttö rohdoksena on ollut tunnettua myös kiinalaisten, intialaisten ja kreikkalaisten kulttuurien keskuudessa. Euroopassa Hippokrateeta pidetään pitkälti modernin lääketieteen isänä, ja hänen osuuttaan pajun kuoren voittokulkuun nykymaailman kenties käytetyimmäksi lääkkeksi, asetyylisalisyylihapoksi, pidetäänkin siksi merkittävänä. Hippokrateen kuvaukset pajun kuoresta saatavasta valkoisesta jauheesta kivunlievittäjänä ovat säilyneet tähän päivään. 1800-luvun lopussa Bayerilla työskennelleet Felix Hoffmann ja Arthur Eichengrün osallistuivat molemmat merkittävällä panoksella asetyylisalisyylihapon teollisen synteesimenetelmän kehittämiseen, joka valmistui vuonna 1897. 1899 Bayer sai tuotteelle patentin kauppanimellä Aspirin ja tuote saatiin markkinoille. Jonnet eivät ehkä muista aikaa, jolloin Aspirin oli lähes särkylääkkeen synonyymi. Nykyään se lienee Burana. Se tunnetaan ja sitä myydään mitä eniten mainostetaan ja mitä lääkärit potilaille kirjoittavat. Varsinkin lääkkeissä.

Meillä kaikilla on mahdollisuus ainakin vielä nykyään perehtyä luonnosta saataviin parantaviin yrtteihin ja keräillä niitä omiin tarpeisiin. Niiden myyminen onkin sitten eri asia. Monet luonnosta saatavat lääkeaineet ovat tehokkaita, ja siksi monet onkin määritelty lääkeaineiksij joita Suomessa myydään vain apteekissa. Tälle on turvallisuusperusteet, ja lienee selvää, että lääketehtaatkaan eivät pidä siitä, että ilmaiseksi saatavat aineet ovat joskus tehokkaampia, kuin teollisesti valmistetut synteettiset lääkkeet. Niitä kun ei voi patentoida. Ei ainakaan vielä, mutta GMO saattaa ehkä joskus muuttaa asiaa. Valitettavasti.

Monien luonnonlääkkeiden tarkkaa vaikutusta ei tarkasti tunneta, ja niiden tutkiminen ei luonnollisesti kiinnosta lääketehtaita, jotka rahoittavat useimmat tutkimukset. Siksi kannattaakin ottaa selvää mitä suuhunsa pistää, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Luontaistuotteilla saattaa olla lääkkeiden kanssa yllättäviä vaikutuksia. Kannattaa muutenkin perehtyä päivittäisessä käytössä oleviin mausteisiin ja niiden yhteisvaikutukseen lääkkeiden kanssa.

Tässä muistilista joka kannattaa opetella ulkoa ja jota kannattaa noudattaa:

  • Kerää vain kasveja tai kasvinosia, jotka ehdottomasti tunnet
  • Käytä vain kasveja, joiden vaikutuksen tunnet.
  • Älä sekoita keräilemiäsi kasveja keskenään vahingossa
  • Kysy maanomistajalta lupa. Kaikki keräily ei ole jokamiehenoikeuden piirissä.
  • Älä kerää läheltä maantietä tai teollisuuslaitoksia
  • Älä kerää lannoitetuilta tai torjunta-aineilla tai muuten saastuneilta alueilta
  • Keskustele ennen käyttöä lääkärisi kanssa (olettaen, että lääkärisi on perehtynyt asiaan)!

Kesä tulee ja luonto heräilee vähitellen. Itse lähden kohta juoksuttamaan koivunmahlaa omiin tarpeisiini.

Ensimmäinen shindo-tuntini

ShindoMinulla ei ollut minkäänlaista käytännön kokemusta shindosta aikaisemmin, kun Laura ehdotti, että hän voisi pitää koko Ihmishuoltamon porukalle shindo-tunnin. Otin tarjouksen vastaan innokkaasti, koska luonteeltaani uteliaana kokeilen kaikkea sellaista mielelläni, josta uskon olevan itselleni hyötyä. Joskus vahingossa myös sellaista, josta ei ole hyötyä, mutta niitä kokeiluja en käsittele tällä foorumilla. 😉

Kun saavuin Lauran viihtyisään työhuoneeseen, huomasin olevani ainoa paikalla. Muut olivat sitten hoitamassa tietysti omia asiakkaitaan tai jossakin muualla. No, mainiota.  Saanpahan yksityistunnin. Hyvä! Olin valmistautunut mukavilla verkkareilla ja t-paidalla, mutta ohjeistettuja varvassukkia minulla ei ollut. Päätin pärjätä ilman niitäkin.Ja hyvin pärjäsinkin.

Tunti alkoi käsien heiluttelulla, joka oli minulle tuttua taijista. Se saa paikat mukavasti lämpimäksi ennen harjoitusta ja siinä on hyvä keskittyä alkavaan harjoitukseen hengittämällä syvään ja hartaasti. Taputtelimme itseltämme ja toisiltamme läpi meridiaanilinjat, jotka nekin olivat minulle tuttuja jo ennestään akupunktiosta. Tämä taputtelu olisi kyllä hyvä tehdä muutenkin itselleen päivittäin, mutta kun on muka aina niin kiire ja seli seli…

Laura ohjasi venytyksiäni asiantuntevasti, ja mitään suurempaa kipua en tuntenut missään vaiheessa. Monet venytykset tuntuivat itseasiassa alkukankeuden jälkeen ennemmin miellyttäviltä kuin epämiellyttäviltä. Minun on pakko myöntää, että olen itse turhankin laiska venyttelemään itseäni, ja varsinkin jalat tarvitsisivat huomattavasti enemmän venyttelyä. Sen kyllä huomaa aina tällaisia tai vastaavia harjoituksia tehtäessä. Jotkut asennot, jotka tuntuivat vaikeilta, helpottuivat huomattavasti, kun Laura tuki minua ja ohjasi tekemään venytykset oikein.

Harjoituksen lopussa sain vielä mukavan varvashoidon, joka sai minut niin rennoksi, että taisi hiljaisessa salissa kuulua vieno kuorsauskin pienen hetken. Itse en kyllä sitä usko, mutta niin Laura yritti väittää. Harjoitus oli kokonaisuutena erittäin miellyttävä ja rentouttava kokemus, joskin pissalla sain ravata loppupäivän huomattavasti useammin kuin tavallisesti. Seuraavan yön  nukuin kuin tukki, vaikka eipä minulla muutenkaan yleensä uniongelmia ole ollut.

Ensi viikolla Laura pitää meille uuden tunnin. Toivon, että muita ei ilmesty, niin saan taas yksityskohtaista opastusta. Ja toivottavasti sen varvashieronnan. Suosittelen kuitenkin koko pakettia lämpimästi, joko ryhmässä tai vain ohjaajan kanssa.

Lisään tähän vielä markkinointipainotteista hapatusta: Jos shindo, jomon shindo tai jomon shindo-flow kiinnostaa, niin Ihmishuoltamolta löytyy alan asiantuntija Laura, jolta voi kysyä lisää tai varata ajan kokeiluun.