Minulla on ikävä, eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Minä kaipaan. Voi hyvä Luoja, että minä kaipaan! Parisuhteessani ei ollut mitään vikaa. Oli rakkautta, toimiva kommunikaatio, tahtotila, läsnäoloa, kunnioitusta, uskomaton fyysinen kemia, tukea ja tilaa olla itsensä (puolin toisin) – kaikki isot linjat olivat kohdillaan. Tai niin molemmat luulimme. Vain suunta oli eri ja tuli ero. Siksi minä kaipaan. Jos olisimme jatkaneet yhdessä, jompikumpi – tai pahimmassa tapauksessa molemmat – olisi menettänyt itsensä. Se olisi ollut aivan liian kallis hinta maksettavaksi siitä, että vierellä kulkee loistava kumppani. Tämä oli kaikin puolin erilainen, kuin aiemmat suhteeni. Se oli paras ja tasa-arvoisin parisuhde, joka minulla on koskaan ollut. Se olisi kuitenkin jatkuessaan maksanut minulle elämäni tärkeimmän ja kalleimman ihmisen, minut itseni.

Heti eron jälkeen keskityin huolehtimaan itsestäni erityisen hyvin. Ystävät riensivät apuun. Minua on viety syömään, jaksamisestani on huolehdittu, minua on kannateltu, tuettu, rakastettu ja halattu. Kun huomasin laiminlyöneeni ulkoista olemustani, siihenkin löytyi yhtäkkisesti muutos. En ehtinyt edes kissaa sanoa, kun tukkani oli leikattu, ripset ja kulmat kestovärjätty ja jopa vaatekaappiini ilmaantui pari uutta ihanuutta – noin vaan! Kukaan ei ole vaatinut minua olemaan muuta kuin sitä mitä sillä hetkellä olen. Olen saanut istua hiljaisena zombiena, vereslihaisena tyhjyyteen tuijottajana ja voimattomana raatona. Olen myös saanut olla reipas ja riehakas, hetkittäin jopa tasapainoinen, touho itseni. Olen saanut olla. Olen usein sanonut, että sen minkä olen parisuhteissa menettänyt, on minulle ystävissä kompensoitu moninkertaisesti. Se tekee minusta sanoinkuvaamattoman kiitollisen.

Hetkittäin toivon, että voisin vihata – häntä tai itseäni, että voisin mennä eteenpäin vanhalla, tutulla tavalla. Vaan en voi. En vihaa itseäni, enkä häntä – päinvastoin, olen kiitollinen siitä, että niin upea ihminen taittoi pätkän matkaa kanssani. Siitä luopuminen ja irti päästäminen kirvelee. Hyvä on, olen hetkittäin vihainen. Olen vihainen Universumille, että jälleen kerran jouduin päästämään irti rakastetustani. Kuitenkin tiedän, että näin oli paras. Sain kuitenkin paljon; opin ihan hirveästi itsestäni ja toisesta. Jäin tästä parisuhteesta ehdottomasti plussalle ja se kai tässä onkin niin vaikeaa, että samalla kun kokee suunnatonta kiitollisuutta, kokee samanaikaisesti suurta surua. Ei hän ole elämästäni mihinkään hävinnyt, koen vain helpommaksi pitää etäisyyttä. Kuten kai hänkin, en tiedä. Sen tiedän, että tämä rakas ihminen jätti minuun syvän, positiivisen jäljen. Hän pääsi paksun nahkani alle – annoin hänen nähdä herkkyyteni ja vahvuuteni, päästin hänet iholleni ja annoin olla – ilman tarvetta työntää pois tai pitää kiinni.

Näen hänestä unia. Niissä olemme välillä yhdessä ja samalla eronneita. Alitajuntani prosessoi. Päivä päivältä tämä on helpompaa. Välillä suru ja ikävä hyökyy ylitseni, kuten hetki ennen kuin aloin tätä kirjoittaa. Tavallaan tämä on helpoin ero tähän mennessä kaikesta kirvelystä huolimatta. Tiedän, että tästäkin selviän. Välillä jopa vituttaa, että tiedän, ettei tähän edes kuole. Minulla on ikävä, eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää.

Kaipaus kertoo siitä, että kyseisellä ihmisellä oli, ja ON, minulle merkitystä. Ja jos sinä, rakas ex-kumppanini luet tämän, niin nyt tiedät, että kaipaan sinua. En sitä tule sinulle tällä kertaa suoraan kertomaan. Se kyvyttömyys suotakoon minulle anteeksi. Kiitos vielä kerran, ihan kaikesta. <3

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari…?

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Ensimmäinen ajatus kuppauksesta itsellä (ja monilla muillakin) oli varmaan se, että iso karvainen kansanparantaja iskee kirveellä selkään, veri lentää ja tekee kipiää. Onneksi tämä mielikuva tuli todistettua vääräksi. Ihmishuoltamolla tarjottava kiinalainen kuivakuppaus eroaa suomalaisesta märkäkuppauksesta siinä, että asiakkaan ihoa ei rikota eikä verta vuodateta. Sen sijaan lasisiin kuppauskuppeihin tehdään esimerkiksi lämmön avulla alipainetta. Kuppi asetetaan iholle ja se imaisee ihoa sisäänsä. Nopeassa kuppauksessa kuppi nostetaan heti pois, liukukuppauksessa kuppia liu’utetaan iholla esimerkiksi öljyn avulla ja hitaimmassa versiossa kuppi jätetään iholle 5-15 minuutiksi. Kiinalainen kuppaus nousi otsikoihin olympialaisten aikana, kun mm. uimareiden iholla näkyi mystisiä, pyöreitä fritsuja.

Pääsin eilen kokeilemaan kaikkia yllämainittuja akupunktiohoitajaksi opiskelevan kraniosakraaliterapeuttimme Niina Kivimäen käsissä. Ihan aluksi Niina rapsutteli selkää Gua Sha-kammalla. Sen jälkeen selkääni levitettiin manteliöljyä ja sitten alkoi tapahtua. Kuulin kuinka kupista kuului sihinää, tunsin lämpöä selässäni ja – slurps! – kuppi imaisi ihoani sisäänsä.

Nopea kuppaus tuotti hieman haasteita, koska kuppi tuntui imaisevan nahkani hyvin hanakasti. Nopeassa kuppauksessa kuppi asetetaan hetkeksi ja otetaan melkein heti pois. Oikea lapa – tai tarkemmin sen alaosa – tuntui tykkäävän isosta lasikupista niin lujaa, että Niina antoi sen jäädä paikoilleen heti kättelyssä. Liukukuppausta varten käyttöön otettiin pienempi kuppi, jota –  yllätys-yllätys – liu’uteltiin pitkin selkää, oikeastaan tarkemmin kuvailtuna pitkin virtsarakkomeridiaania. Kuvailisin liukukuppauksen antamia tuntemuksia miellyttäviksi ja uudenlaisiksi: vähän kuin hierontaa, mutta alipaineella. Lopuksi Niina jätti kupit hetkeksi paikoilleen ja selkäni sai nauttia tuntemuksesta jota ehkä parhaiten kuvailisi ilmaus ”kevyt imu”.

Eniten ihoa hotkaisseet kupit tuntuivat aluksi ehkä hieman kiristäviltä, mutta hoidon loppua kohti alkoi itsekin huomata kuinka niiden ote hölläsi. Loppupäivän ajan olo oli rento, aineenvaihdunta vilkas, selkää ehkä hitusen aristi ja illan tullen Nukkumatti löi hiekkasäkillä tajun kankaalle suht aikaisin. Aamulla herätessäni en tiennyt kuka olin, missä olin ja mitä olin tekemässä. Hyvä nollaus, siis.

Suosittelen kuppausta kaikille lihasrentoutusta, aineenvaihdunnan vilkastuttamista ja kuona-aineiden poistamista kaipaaville. Kuivakuppauksella voidaan kuulemma hoitaa myös selluliittia, joten jään innolla odottelemaan vaikutuksia alaselän perunapellon osalta. Mustelmien/fritsujen pitäisi kuulemma hävitä parissa päivässä. Jes!

Vasemmalla ja yläoikealla: Kuppeja ei normaalisti käytetä  näin paljoa.  Oikealla keskellä ja alhaalla: iho punoittaa heti hoidon jälkeen ja myöhemmin illalla selkä näyttää salamipizzalta - vain ananakset puuttuvat....
Vasemmalla ja yläoikealla: Kuppeja ei normaalisti käytetä näin montaa.
Oikealla keskellä ja alhaalla: iho punoittaa heti hoidon jälkeen ja myöhemmin illalla selkä näyttää salamipizzalta – vain ananakset puuttuvat….

Shindo-venytyksiä, osa1: Keuhko-paksusuolimeridiaanien venytys

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Mikä ihmeen Shindo-venyttely?  Esittelen jokaisen venytyksen tässä Ihmishuoltamon blogissa!
Ensimmäisenä vuorossa on keuhko- ja paksusuolimeridiaanien venytys, joka avaa kivasti rintakehää, venyttää takareisiä ja saattaapa siinä sivussa aueta tukkoinen nenäkin…
HUOM! Jos/kun kokeilet venytyksiä kotona, muista hengittää nenän kautta sisään ja puhaltaa oikein kuuluvasti suun kautta ulos. Kun löydät kireyksiä, niitä voi kevyesti rapsutella. Mene venytykseen aina omaa kehoa kuunnellen – jos et pääse ääriasentoon, ei hätää: teet sen verran kuin hyvältä tuntuu.
Parhaiten pääset venytyksiin sisälle tunneilla, joissa ohjaaja on tukemassa.
Ihmishuoltamolla alkaa tutustumiskurssi maanantaina 12.9. klo 18.30. Tervetuloa!

https://www.facebook.com/events/194371557648614/

Ensimmäinen shindo-tuntini

Kari Tuurna

Olen yksi Ihmishuoltamon hoitajista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.

Latest posts by Kari Tuurna (see all)

ShindoMinulla ei ollut minkäänlaista käytännön kokemusta shindosta aikaisemmin, kun Laura ehdotti, että hän voisi pitää koko Ihmishuoltamon porukalle shindo-tunnin. Otin tarjouksen vastaan innokkaasti, koska luonteeltaani uteliaana kokeilen kaikkea sellaista mielelläni, josta uskon olevan itselleni hyötyä. Joskus vahingossa myös sellaista, josta ei ole hyötyä, mutta niitä kokeiluja en käsittele tällä foorumilla. 😉

Kun saavuin Lauran viihtyisään työhuoneeseen, huomasin olevani ainoa paikalla. Muut olivat sitten hoitamassa tietysti omia asiakkaitaan tai jossakin muualla. No, mainiota.  Saanpahan yksityistunnin. Hyvä! Olin valmistautunut mukavilla verkkareilla ja t-paidalla, mutta ohjeistettuja varvassukkia minulla ei ollut. Päätin pärjätä ilman niitäkin.Ja hyvin pärjäsinkin.

Tunti alkoi käsien heiluttelulla, joka oli minulle tuttua taijista. Se saa paikat mukavasti lämpimäksi ennen harjoitusta ja siinä on hyvä keskittyä alkavaan harjoitukseen hengittämällä syvään ja hartaasti. Taputtelimme itseltämme ja toisiltamme läpi meridiaanilinjat, jotka nekin olivat minulle tuttuja jo ennestään akupunktiosta. Tämä taputtelu olisi kyllä hyvä tehdä muutenkin itselleen päivittäin, mutta kun on muka aina niin kiire ja seli seli…

Laura ohjasi venytyksiäni asiantuntevasti, ja mitään suurempaa kipua en tuntenut missään vaiheessa. Monet venytykset tuntuivat itseasiassa alkukankeuden jälkeen ennemmin miellyttäviltä kuin epämiellyttäviltä. Minun on pakko myöntää, että olen itse turhankin laiska venyttelemään itseäni, ja varsinkin jalat tarvitsisivat huomattavasti enemmän venyttelyä. Sen kyllä huomaa aina tällaisia tai vastaavia harjoituksia tehtäessä. Jotkut asennot, jotka tuntuivat vaikeilta, helpottuivat huomattavasti, kun Laura tuki minua ja ohjasi tekemään venytykset oikein.

Harjoituksen lopussa sain vielä mukavan varvashoidon, joka sai minut niin rennoksi, että taisi hiljaisessa salissa kuulua vieno kuorsauskin pienen hetken. Itse en kyllä sitä usko, mutta niin Laura yritti väittää. Harjoitus oli kokonaisuutena erittäin miellyttävä ja rentouttava kokemus, joskin pissalla sain ravata loppupäivän huomattavasti useammin kuin tavallisesti. Seuraavan yön  nukuin kuin tukki, vaikka eipä minulla muutenkaan yleensä uniongelmia ole ollut.

Ensi viikolla Laura pitää meille uuden tunnin. Toivon, että muita ei ilmesty, niin saan taas yksityskohtaista opastusta. Ja toivottavasti sen varvashieronnan. Suosittelen kuitenkin koko pakettia lämpimästi, joko ryhmässä tai vain ohjaajan kanssa.

Lisään tähän vielä markkinointipainotteista hapatusta: Jos shindo, jomon shindo tai jomon shindo-flow kiinnostaa, niin Ihmishuoltamolta löytyy alan asiantuntija Laura, jolta voi kysyä lisää tai varata ajan kokeiluun.