Itsemyötätuntolihakset

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Tervehdys pitkästä aikaa!

Tälla osastolla on ollut hiljaista, mutta lupaan ainakin omalta osaltani aktivoitua syys-talven mittaan ja päivittää Huoltsikan blogia tiheämmin ja useammin.

Meistä kukaan ei ole immuuni elämälle. Hirveän usein kuulee, kuinka jotain tunteesta, käytösmallista tai mieltä vaivaavasta asiasta pitäisi päästä lopullisesti eroon. Kerrottakoon nyt, että se on täysin mahdoton ja kohtuuton vaatimus. Voimme kyllä muokata käytöstämme, ajattelutapaamme ja suhtautumistamme, mutta tunteistamme ja ajatuksistamme emme pääse eroon. Meillä on kuitenkin mahdollisuus valita, miten niitä kohtaamme tiukalla hetkellä. Yksi itselleni merkittävimmistä työkaluista on ollut itsemyötätunto. Olen opetellut olemaan tuomitsematta asioita ja suhtautumaan itseeni vaikealla hetkellä lempeästi piiskaamisen sijaan. Nyt näyttää siltä, että pitkällinen treeni on tuottanut tulosta: eilen, varmaan ekaa kertaa elämässäni, sisäinen suorittajani teki yhteistyötä itsemyötätuntolihasteni kanssa!

Entiselle minälleni eilinen olisi ollut paska päivä. Murhamenkkojen* takia huonosti nukutun yön jälkeen edessä oli kirjanpidon läpikäynti ja alv-ilmoituksen tekeminen. Olin tietenkin jättänyt nämä dedistä edeltävään päivään. (Muutosta entisestä: ei enää viime tippaan!) Ajatuskin inhotti, joten pakenin heti aamupäivällä pariksi tunniksi kirpparille. Siellä huomasin oikean solisluuni olevan hieman sijoiltaan ja niskaakin jomotti. Oho. Kirppikseltä palatessani tsemppasin itseäni jämäkästi ja tein toimintasuunnitelman. Aina yhden etapin saavutettuani annoin itselleni luvan harjoittaa sijaistoimintoja – keittelin teetä, suunnittelin tulevia blogitekstejä valmiiksi, viikkasin puhtaat pyykit kaappeihin, pyörin sosiaalisessa mediassa ja lopulta palautin itseni päivän tehtävän äärelle. Noin klo 17.30 oli kirjanpito valmis ja alv. maksettu – päivän etuajassa, verottajan sivujen tökkimisestä huolimatta!

Wau! Mun itsemyötätuntolihakset on kasvaneet ja vahvistuneet – lisää treeniä niille!

Kun päivän missio oli suoritettu, solisluu paukahti paikoilleen, niska oli edelleen kipeä, selkää särki ja murhamenkat käynnissä. Annoin itselleni hetken luvan rypeä itsesäälissä ja ruikutin aiheesta vielä whatsappissa miesystävälleni ja totesin, että tänään ehkä ollutkaan niin hyvä päivä.

Siis mitä ihmettä oli tapahtunut? Ohitinko omat tuntemukseni ja kurjuuteni? En. Päästinkö itseni helpolla, vaikken piiskannut itseäni? En. Olinko jämäkkä itseäni kohtaan? Kyllä. Sainko pakolliset asiat ja vähän extraa tehtyä? Kyllä. Koinko kärsimystä? Kyllä, mutten antanut sille valtaa. Toimin arvottamatta ja tuomitsematta itselleni vaikeassa tilanteessa ja tukalassa olossa. Eilinen oli lopulta vain päivä muiden joukossa.

Wau! Mun itsemyötätuntolihakset on kasvaneet ja vahvistuneet – lisää treeniä niille!

*Murhamenkat = Todella kivuliaat, paljon vuotavat kuukautiset, joiden ohivuotojen seurauksena alushousut ja usein myös lakanat, tuolit, jne ovat veressä ja näyttävät mahdollisilta murhapaikoilta. Edes yösiteen käyttö päivällä ei välttämättä auta suojaamaan veritahroilta.

Rakasta Sinua

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Ajan kuluessa monet asiat menettävät merkityksensä. Ihmiset, jotka joskus olivat kaikkein tärkeintä maailmassa, etääntyvät ja poistuvat elämästämme. Ihminen, joka hetkellisesti oli maailman tärkein ja jonka kautta lähestulkoon eli ja hengitti, on menettänyt merkityksensä ja muuttunut kenties läheiseksi ystäväksi tai hävinnyt kokonaan elämästä vuosien varrella.

Me olemme toisillemme pieniä hetkiä ajan ja paikan tähtisumussa ja sen saatossa. Sinä, joka tätä juuri nyt luet, olet kenties joskus merkinnyt jollekin koko maailmaa. Ehkä joku on merkinnyt sinulle koko maailmaa. Kukaties tällä hetkellä merkitset jollekin toiselle kulkijalle kaikkea, kukaties joku merkitsee sinulle tällä hetkellä enemmän kuin elämä. Kun katsomme taaksepäin polkuamme, huomaamme, että nämä merkitykselliset, tärkeät ihmiset ovat matkamme varrella muuttuneet. Toiset ovat pysyneet lähipiirissämme, toiset ovat matkanneet pois tästä maailmasta ja toisiin on yhteys katkennut.

Elämän muutoskohdissa on yksi pysyvä asia ja se on rakkaus. Rakkaus, jota tunnemme itseämme kohtaan ja joka määrittää sen mitä muita kohtaan säteilemme. Rakkaus itseä kohtaan tekee meistä muista ihmisistä riippumattomia – se rohkaisee meitä käymään tueksi ja hetkeksi toisen rinnalle, hetkeksi jopa kantamaan toista ja auttaa toista nousemaan jälleen omille jaloilleen. Emme kuitenkaan voi ottaa vastuuta toisesta – hänen valinnoistaan ja vapaasta tahdostaan. Meidän on otettava vastuu itsestämme: uskallettava nousta omille – joskus hyvin huterille – jaloillemme ja jatkettava kulkuamme eteenpäin.

Anna tänään hetki itsellesi ja kohtele itseäsi kuin kohtelisit parasta ystävääsi. Anna itsellesi ne neuvot, tuki ja se lohtu, jonka parhaalle ystävällesi – tai sille ihmiselle jota elämäsi merkityksellisimpänä olet pitänyt – antaisit. Ja muista, Sinä olet elämäsi merkityksellisin ihminen. Muut viivähtävät hetken tai kaksi, sinä elät itsesi kanssa loppuelämäsi. Rakasta itseäsi, tee niitä asioita, jotka sinulle merkitsevät. Vain siten voit palvella myös muita. Rakasta Sinua.