Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari…?

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Ensimmäinen ajatus kuppauksesta itsellä (ja monilla muillakin) oli varmaan se, että iso karvainen kansanparantaja iskee kirveellä selkään, veri lentää ja tekee kipiää. Onneksi tämä mielikuva tuli todistettua vääräksi. Ihmishuoltamolla tarjottava kiinalainen kuivakuppaus eroaa suomalaisesta märkäkuppauksesta siinä, että asiakkaan ihoa ei rikota eikä verta vuodateta. Sen sijaan lasisiin kuppauskuppeihin tehdään esimerkiksi lämmön avulla alipainetta. Kuppi asetetaan iholle ja se imaisee ihoa sisäänsä. Nopeassa kuppauksessa kuppi nostetaan heti pois, liukukuppauksessa kuppia liu’utetaan iholla esimerkiksi öljyn avulla ja hitaimmassa versiossa kuppi jätetään iholle 5-15 minuutiksi. Kiinalainen kuppaus nousi otsikoihin olympialaisten aikana, kun mm. uimareiden iholla näkyi mystisiä, pyöreitä fritsuja.

Pääsin eilen kokeilemaan kaikkia yllämainittuja akupunktiohoitajaksi opiskelevan kraniosakraaliterapeuttimme Niina Kivimäen käsissä. Ihan aluksi Niina rapsutteli selkää Gua Sha-kammalla. Sen jälkeen selkääni levitettiin manteliöljyä ja sitten alkoi tapahtua. Kuulin kuinka kupista kuului sihinää, tunsin lämpöä selässäni ja – slurps! – kuppi imaisi ihoani sisäänsä.

Nopea kuppaus tuotti hieman haasteita, koska kuppi tuntui imaisevan nahkani hyvin hanakasti. Nopeassa kuppauksessa kuppi asetetaan hetkeksi ja otetaan melkein heti pois. Oikea lapa – tai tarkemmin sen alaosa – tuntui tykkäävän isosta lasikupista niin lujaa, että Niina antoi sen jäädä paikoilleen heti kättelyssä. Liukukuppausta varten käyttöön otettiin pienempi kuppi, jota –  yllätys-yllätys – liu’uteltiin pitkin selkää, oikeastaan tarkemmin kuvailtuna pitkin virtsarakkomeridiaania. Kuvailisin liukukuppauksen antamia tuntemuksia miellyttäviksi ja uudenlaisiksi: vähän kuin hierontaa, mutta alipaineella. Lopuksi Niina jätti kupit hetkeksi paikoilleen ja selkäni sai nauttia tuntemuksesta jota ehkä parhaiten kuvailisi ilmaus ”kevyt imu”.

Eniten ihoa hotkaisseet kupit tuntuivat aluksi ehkä hieman kiristäviltä, mutta hoidon loppua kohti alkoi itsekin huomata kuinka niiden ote hölläsi. Loppupäivän ajan olo oli rento, aineenvaihdunta vilkas, selkää ehkä hitusen aristi ja illan tullen Nukkumatti löi hiekkasäkillä tajun kankaalle suht aikaisin. Aamulla herätessäni en tiennyt kuka olin, missä olin ja mitä olin tekemässä. Hyvä nollaus, siis.

Suosittelen kuppausta kaikille lihasrentoutusta, aineenvaihdunnan vilkastuttamista ja kuona-aineiden poistamista kaipaaville. Kuivakuppauksella voidaan kuulemma hoitaa myös selluliittia, joten jään innolla odottelemaan vaikutuksia alaselän perunapellon osalta. Mustelmien/fritsujen pitäisi kuulemma hävitä parissa päivässä. Jes!

Vasemmalla ja yläoikealla: Kuppeja ei normaalisti käytetä  näin paljoa.  Oikealla keskellä ja alhaalla: iho punoittaa heti hoidon jälkeen ja myöhemmin illalla selkä näyttää salamipizzalta - vain ananakset puuttuvat....
Vasemmalla ja yläoikealla: Kuppeja ei normaalisti käytetä näin montaa.
Oikealla keskellä ja alhaalla: iho punoittaa heti hoidon jälkeen ja myöhemmin illalla selkä näyttää salamipizzalta – vain ananakset puuttuvat….

Minun tieni akupunktion pariin

Kari Tuurna

Olen yksi Ihmishuoltamon hoitajista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.

Latest posts by Kari Tuurna (see all)

Ensimmäinen henkilökohtainen kosketukseni akupunktioon tapahtui noin 7 vuotta sitten. Olin kärsinyt kummallisista polvivaivoista jo vuosia, ja käynyt useasti lääkärissä vaivojeni takia. Polveni turposivat, niitä särki ja urheileminen oli vaikeaa tai jopa mahdotonta. Lääkärissä yleisin saamani hoito oli ibuprofeiinia kuuriluonteisesti, turvonneen polven kivulias punkteeraus ja kortisonipiikki. Myöhemmin myös vatsaa suojaava lääkitys, kun tulehduskipulääke alkoi aiheuttamaan vatsavaivoja.

Aikani kinuttuani, useiden lääkekuurien, punkteerausten, kortisonipiikkien ja labrakokeiden jälkeen sain ajan erikoislääkärille, joka vartin taivuttelun, koputtelun ja kyselyn jälkeen totesi, että hän ei tiedä, mikä minua vaivaa, ja että tämä polvi pitää tähystää. Toiseen polveen tehtiin tähystysleikkaus, ja paranemisen jälkeen vaivat jatkuivat edelleen. Vaivat vaihtelivat molemmissa polvissa. Labrakokeistakaan ei löytynyt edelleenkään mitään poikkeavaa eikä yksikään lääkäri osannut sanoa syytä vaivaani.

Eräänä perjantaina olin kärsinyt yli kuukauden polven turvotuksesta ja popsinut lääkärin määräämiä lääkkeitä niin että vatsaan alkoi jo sattua. Mieli oli maassa, kun liikkuminen oli hankalaa ja särky oli jatkunut jo viikkoja. Naapurini ehdotti, että mene käymään Nisosen Merjalla hoidossa. Merja on hyvä akupunktiohoitaja ja se voi ehkä auttaa. Melkein masentuneena ja lähes epätoivoisena olin valmis kokeilemaan melkein mitä vain.

Sain Merjalle ajan, ja menin tapaamaan häntä. Merja kyseli vaivastani, elämäntavoistani, ravinnostani ja monesta muustakin asiasta. Hän pyysi näyttämään kieltä ja kuunteli pulssin molemmista ranteista. Sitten hän pisti neuloja eri puolille kroppaani. Neulat eivät sattuneen juuri lainkaan, ja rentouduin hoitopöydällä niin, että taisin jopa hieman torkahtaa. Hoidon jälkeen Merja sanoi, että tule ensi keskiviikkona uudestaan.

Olin hoitoon pettynyt. Ei mitään apua. Polvea särki edelleen. Sinne menivät nekin rahat hukkaan. Höpötti vielä jotain munuaisistakin, vaikka polvihan tässä on kipeä. Ihme tyyppi! Seuraavana päivänä polvi tuntui kuitenkin jo huomattavasti paremmalta. Paraneminen jatkui edelleen, ja maanantaina soitin Merjalle, että ei minun tarvisekaan tulla keskiviikkona, koska polvi on täysin kunnossa. Kävin kuitenkin vielä keskiviikkona hoidossa, ja yritin kysellä mitä ihmettä minulle tehtiin, ja mitä kropassani tapahtui. Jotain Merja selitti, mutta en ymmärtänyt mitä. Jostain sisäelimistä se puhui. Kyselin Merjalta, että mistä tuollaisia taikatemppuja oppii, ja Merja kertoi opettavansa niitä. Silloin mielenkiintoni heräsi ensimmäisen kerran. Minäkin haluan oppia jotain tuollaista!

Polven itsehoitoa akupunktioneuloilla.
Polven itsehoitoa akupunktioneuloilla.

Siitä se innostus sitten vähitellen alkoi. Jalkani on pysynyt kunnossa, ja jos vaivaa on tullut on se hoidettu akupunktiolla kuntoon. Muutaman vuoden kuluttua tästä ensikokemuksestani akupunktioon olin itse Merjan koulussa oppilaana, ja olen oppinut Merjalta, Satulta ja Marilta paljon hienoja asioita. Olen saanut itse apua moniin vaivoihin, ja olen myös onnistunut auttamaan monia potilaitani vaivoissa, joihin perinteiset lääkärit ovat syöttäneet lääkeitä, joista ei ole ollut apua tai eivät ole osanneet tehdä vaivoille mitään. Tällaiset tapaukset ovat antaneet minulle niin hienoja onnistumisen tunteita, että en ole kokenut sellaisia missään aikaisemmissa töissäni.

Silti luotan monessa tapauksessa itsekin edelleen länsimaiseen lääketieteeseen, ja olen sitä mieltä, että sekä länsimaisessa että kiinalaisessa lääketieteessä on hyvät puolensa. Parhaimpiin tuloksiin mielestäni päästään, kun näitä käytetään yhdessä. Olen tämän tieni alkutaipaleella, ja tiedän, että oppiminen jatkuu niin kauan kuin itse haluan. Todennäköisesti lopun elämääni. Nyt myös tiedän, että nämä eivät ole taikatemppuja, vaan perustuvat tuhansia vuosia vanhoihin oppeihin, joita kehitetään edelleen ja nykyään hyödynnetään maailmanlaajuisesti.
Itseni lisäksi nykyään monet edistyneet ja ennakkoluulottomat perinteisen lääkärikoulutuksenkin saaneet suomalaisetkin lääkärit tunnustavat jo kiinalaisten opit toimiviksi. Muualla tunnustus on vielä yleisempää. Esimerkiksi Youyuo Tu perinteisen kiinalaisen lääketieteen akatemiasta Pekingistä sai Nobelin lääketieteen palkinnon 2015.

Kokeile itse jos et usko. Saatat yllättyä.