Itsemyötätuntolihakset

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Tervehdys pitkästä aikaa!

Tälla osastolla on ollut hiljaista, mutta lupaan ainakin omalta osaltani aktivoitua syys-talven mittaan ja päivittää Huoltsikan blogia tiheämmin ja useammin.

Meistä kukaan ei ole immuuni elämälle. Hirveän usein kuulee, kuinka jotain tunteesta, käytösmallista tai mieltä vaivaavasta asiasta pitäisi päästä lopullisesti eroon. Kerrottakoon nyt, että se on täysin mahdoton ja kohtuuton vaatimus. Voimme kyllä muokata käytöstämme, ajattelutapaamme ja suhtautumistamme, mutta tunteistamme ja ajatuksistamme emme pääse eroon. Meillä on kuitenkin mahdollisuus valita, miten niitä kohtaamme tiukalla hetkellä. Yksi itselleni merkittävimmistä työkaluista on ollut itsemyötätunto. Olen opetellut olemaan tuomitsematta asioita ja suhtautumaan itseeni vaikealla hetkellä lempeästi piiskaamisen sijaan. Nyt näyttää siltä, että pitkällinen treeni on tuottanut tulosta: eilen, varmaan ekaa kertaa elämässäni, sisäinen suorittajani teki yhteistyötä itsemyötätuntolihasteni kanssa!

Entiselle minälleni eilinen olisi ollut paska päivä. Murhamenkkojen* takia huonosti nukutun yön jälkeen edessä oli kirjanpidon läpikäynti ja alv-ilmoituksen tekeminen. Olin tietenkin jättänyt nämä dedistä edeltävään päivään. (Muutosta entisestä: ei enää viime tippaan!) Ajatuskin inhotti, joten pakenin heti aamupäivällä pariksi tunniksi kirpparille. Siellä huomasin oikean solisluuni olevan hieman sijoiltaan ja niskaakin jomotti. Oho. Kirppikseltä palatessani tsemppasin itseäni jämäkästi ja tein toimintasuunnitelman. Aina yhden etapin saavutettuani annoin itselleni luvan harjoittaa sijaistoimintoja – keittelin teetä, suunnittelin tulevia blogitekstejä valmiiksi, viikkasin puhtaat pyykit kaappeihin, pyörin sosiaalisessa mediassa ja lopulta palautin itseni päivän tehtävän äärelle. Noin klo 17.30 oli kirjanpito valmis ja alv. maksettu – päivän etuajassa, verottajan sivujen tökkimisestä huolimatta!

Wau! Mun itsemyötätuntolihakset on kasvaneet ja vahvistuneet – lisää treeniä niille!

Kun päivän missio oli suoritettu, solisluu paukahti paikoilleen, niska oli edelleen kipeä, selkää särki ja murhamenkat käynnissä. Annoin itselleni hetken luvan rypeä itsesäälissä ja ruikutin aiheesta vielä whatsappissa miesystävälleni ja totesin, että tänään ehkä ollutkaan niin hyvä päivä.

Siis mitä ihmettä oli tapahtunut? Ohitinko omat tuntemukseni ja kurjuuteni? En. Päästinkö itseni helpolla, vaikken piiskannut itseäni? En. Olinko jämäkkä itseäni kohtaan? Kyllä. Sainko pakolliset asiat ja vähän extraa tehtyä? Kyllä. Koinko kärsimystä? Kyllä, mutten antanut sille valtaa. Toimin arvottamatta ja tuomitsematta itselleni vaikeassa tilanteessa ja tukalassa olossa. Eilinen oli lopulta vain päivä muiden joukossa.

Wau! Mun itsemyötätuntolihakset on kasvaneet ja vahvistuneet – lisää treeniä niille!

*Murhamenkat = Todella kivuliaat, paljon vuotavat kuukautiset, joiden ohivuotojen seurauksena alushousut ja usein myös lakanat, tuolit, jne ovat veressä ja näyttävät mahdollisilta murhapaikoilta. Edes yösiteen käyttö päivällä ei välttämättä auta suojaamaan veritahroilta.

Miten sinun suhteesi voi – viekö se voimia vai antaako se niitä?

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Olen ollut kovin väsynyt heti alkuvuodesta. Aikani ja keskittymiseni on mennyt oman elämän ja tuoreen parisuhteen (kaukosuhde) tasapainottamiseen. Viime viikolla katkesi kamelinselkä: löysin itseni huutamasta pilli suorana kumppanilleni. Minusta oli huomaamattani tullut terapeutti hänelle. Työpäiväni ovat pitkälti ihmisten huonon voinnin kohtaamista – harva tulee meidän luoksemme huutaen olevansa elämänsä kunnossa ja haluavansa ylläpitää huippukuntoa! Huonon olon kohtaaminen jatkuikin kotiin päästyäni. Sen sijaan, että parisuhde olisi voimauttanut, se vei voimia. Samalla sain itse huomata ja ymmärtää, kuinka raskas kumppani olen itse ollut (ja olen varmaan vieläkin, toivottavasti kuitenkin huomattavasti vähemmän) kaikkine tunnelukkoineni ja pinttyneine käytösmalleineni. Keskiviikkona päivällä (mies oli illalla tulossa luokseni) kaaduin selälleni jäiselle pihalle, löin kyynärpääni ja kyynärvarteni rappuralliin, joka kimposi päälleni tehden mustelmat oikeaan kylkeen ja olkapäähän. Yksi tärkeimmistä työkaluistani, kyynärvarteni oli ruhjeilla ja vuoti verta. Jouduin perumaan sen päivän asiakkaat, mutta päätin mennä seuraavana päivänä duuniin.

Universumi päätti toisin: kävin kyllä kaatumispäivänä vetämässä shindo-tunnin Lentävässä matossa ja tarkoitukseni oli sen jälkeen tuoda tavaroita Ihmishuoltamolle. Kuinka ollakaan, Huoltsikan lukko ei auennut, vaikka sinne ruuttasin lukkosulaakin. Torstaiaamuna työkaveri soitti ja sanoi, ettei hänkään päässyt sisälle. Peruin myös torstain asiakkaat. Totesin luonani olleelle miesystävälle, että näköjään Universumi laittaa muijan lepoon. Huomasin myös, ettei miehen seura voimauttanut – päinvastoin, olin niin väsynyt, että jopa fyysinen läheisyys – josta normaalisti nautin hyvin paljon – tuntui kuluttavalta. Eilen kävin aamupäivällä ihanan ihmishuoltajamme Kivimäen Niinan kraniosakraalihoidossa oikaisuttamassa kovan täräyksen saanutta kehoa ja väsynyttä mieltä. Päätös suhteen osalta alkoi olla selvä: jos vasta n. kuukauden tapailun jälkeen on rättiväsynyt, niin suhteessa ei ole kaikki kunnossa. Teimme vielä Niinan kanssa testiä, miten keho reagoi, kun otan ajatuksen suhteeseen jäämisestä ja lähtemisestä. Reaktio oli hälyttävä: kun otin ajatuksen jatkamisesta, koko aivoselkäydinnnestekierto (jota siis kraniossa rytmitetään tasapainoon) pysähtyi lähes kokonaan. Kun taas otin ajatuksen suhteen lopettamisesta, virtaus lähti vauhdilla liikkeelle. Keho ei valehtele. Kranion jälkireaktiona lähti aineenvaihdunta vauhtiin ja mustelmat jotka eivät vielä keskiviikon ilmalennosta olleet tulleet näkyviin, nousivat illalla pintaan. Lopputuloksena pistin suhteen eilen poikki ja vein miehen junaan. Voimaantuminen alkoi välittömästi. Tänään olen ollut pitkästä aikaa aikaansaava ja pirteä. Tunnen itseni tasapainoiseksi ja jaksan touhuta.
Millaisessa suhteessa sinä elät? Voimauttaako se vai viekö se voimia? Jos se vie voimia, miten voisit saada oman voimasi takaisin? Mitä voisit muuttaa? Entä miten voisit huolehtia paremmin itsestäsi, toisesta riippumatta?

Shindo-venytyksiä, osa1: Keuhko-paksusuolimeridiaanien venytys

Laura

Laura

Olen Jomon-Shindo Kouluttaja/hoitaja LauraKokkonen. Mut tunnetaan artistien keskuudessa myös nimellä Varatäti. Opetan oman kehon kuuntelua ja rentoutumista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.
Laura

Mikä ihmeen Shindo-venyttely?  Esittelen jokaisen venytyksen tässä Ihmishuoltamon blogissa!
Ensimmäisenä vuorossa on keuhko- ja paksusuolimeridiaanien venytys, joka avaa kivasti rintakehää, venyttää takareisiä ja saattaapa siinä sivussa aueta tukkoinen nenäkin…
HUOM! Jos/kun kokeilet venytyksiä kotona, muista hengittää nenän kautta sisään ja puhaltaa oikein kuuluvasti suun kautta ulos. Kun löydät kireyksiä, niitä voi kevyesti rapsutella. Mene venytykseen aina omaa kehoa kuunnellen – jos et pääse ääriasentoon, ei hätää: teet sen verran kuin hyvältä tuntuu.
Parhaiten pääset venytyksiin sisälle tunneilla, joissa ohjaaja on tukemassa.
Ihmishuoltamolla alkaa tutustumiskurssi maanantaina 12.9. klo 18.30. Tervetuloa!

https://www.facebook.com/events/194371557648614/

Ensimmäinen shindo-tuntini

Kari Tuurna

Olen yksi Ihmishuoltamon hoitajista. Kerron tässä blogissa yksityishenkilönä ajatuksiani ja havaintojani. Nämä ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni, eivätkä ne ole välttämättä yhteneviä Ihmishuoltamon muiden hoitajien kanssa.

Latest posts by Kari Tuurna (see all)

ShindoMinulla ei ollut minkäänlaista käytännön kokemusta shindosta aikaisemmin, kun Laura ehdotti, että hän voisi pitää koko Ihmishuoltamon porukalle shindo-tunnin. Otin tarjouksen vastaan innokkaasti, koska luonteeltaani uteliaana kokeilen kaikkea sellaista mielelläni, josta uskon olevan itselleni hyötyä. Joskus vahingossa myös sellaista, josta ei ole hyötyä, mutta niitä kokeiluja en käsittele tällä foorumilla. 😉

Kun saavuin Lauran viihtyisään työhuoneeseen, huomasin olevani ainoa paikalla. Muut olivat sitten hoitamassa tietysti omia asiakkaitaan tai jossakin muualla. No, mainiota.  Saanpahan yksityistunnin. Hyvä! Olin valmistautunut mukavilla verkkareilla ja t-paidalla, mutta ohjeistettuja varvassukkia minulla ei ollut. Päätin pärjätä ilman niitäkin.Ja hyvin pärjäsinkin.

Tunti alkoi käsien heiluttelulla, joka oli minulle tuttua taijista. Se saa paikat mukavasti lämpimäksi ennen harjoitusta ja siinä on hyvä keskittyä alkavaan harjoitukseen hengittämällä syvään ja hartaasti. Taputtelimme itseltämme ja toisiltamme läpi meridiaanilinjat, jotka nekin olivat minulle tuttuja jo ennestään akupunktiosta. Tämä taputtelu olisi kyllä hyvä tehdä muutenkin itselleen päivittäin, mutta kun on muka aina niin kiire ja seli seli…

Laura ohjasi venytyksiäni asiantuntevasti, ja mitään suurempaa kipua en tuntenut missään vaiheessa. Monet venytykset tuntuivat itseasiassa alkukankeuden jälkeen ennemmin miellyttäviltä kuin epämiellyttäviltä. Minun on pakko myöntää, että olen itse turhankin laiska venyttelemään itseäni, ja varsinkin jalat tarvitsisivat huomattavasti enemmän venyttelyä. Sen kyllä huomaa aina tällaisia tai vastaavia harjoituksia tehtäessä. Jotkut asennot, jotka tuntuivat vaikeilta, helpottuivat huomattavasti, kun Laura tuki minua ja ohjasi tekemään venytykset oikein.

Harjoituksen lopussa sain vielä mukavan varvashoidon, joka sai minut niin rennoksi, että taisi hiljaisessa salissa kuulua vieno kuorsauskin pienen hetken. Itse en kyllä sitä usko, mutta niin Laura yritti väittää. Harjoitus oli kokonaisuutena erittäin miellyttävä ja rentouttava kokemus, joskin pissalla sain ravata loppupäivän huomattavasti useammin kuin tavallisesti. Seuraavan yön  nukuin kuin tukki, vaikka eipä minulla muutenkaan yleensä uniongelmia ole ollut.

Ensi viikolla Laura pitää meille uuden tunnin. Toivon, että muita ei ilmesty, niin saan taas yksityskohtaista opastusta. Ja toivottavasti sen varvashieronnan. Suosittelen kuitenkin koko pakettia lämpimästi, joko ryhmässä tai vain ohjaajan kanssa.

Lisään tähän vielä markkinointipainotteista hapatusta: Jos shindo, jomon shindo tai jomon shindo-flow kiinnostaa, niin Ihmishuoltamolta löytyy alan asiantuntija Laura, jolta voi kysyä lisää tai varata ajan kokeiluun.